Humanisti fransiskaani

Gargantuan kirje pojalleen Pantagruelille. "Viisaan Salomonin sanoin: viisaus ei astu pahantahtoiseen sieluun ja tieto ilman omaatuntoa ei ole muuta kuin sielun tuho, Science sans conscience n´est que ruine de l´âme." Ja: "Tähtää nöyryyteen (mediocritas). Sen saavutat sitä paremmin, jos myös ponnistelet ja teet työtä."

Rabelais fransiskaani

1900 luvun alussa katolisissa piireissä alettiin puolustaa Rabelais´tä aiheettomiksi koettuja ateismisyytteitä vastaan. Harmaat veljet elivät rahvaan, köyhän ja usein onnettoman kansan parissa, missä rivoudet, liioitellut pilat ja sarkastinen luostarielämän kritiikki olivat arkista kielenkäyttöä. 1517 paavi Leo X erotti eri veljeskunnaksi fransiskaaneista jyrkimmät kuten kapusiinit. He nousivat hyvinvoivaa papistoa ja tiettyjä ahneita paaveja vastaan, jotka olivat rikastuneet etenkin anekaupalla, mikä oli tosi kaukana fransiskaanien kristillisistä hyveistä. Kolmannen sääntökunnan munkki Dante ja maallikkoveli Rabelais eivät hävenneet lähettää kirjoissaan helvettiin monia paaveja.

Fransiskaanien hyveitä oli neljänlaisia: köyhyys "Radix omnium malorum est cupiditas", nöyryys, mediocritas "Nihil erat nisi peccator"; hyväntekeväisyys; ja uskollisuus uskon totuuksille. Quart Livren pitkä esipuhe ylistää nöyryyttä eräänlaisena Rabelais´n testamenttinä (jos oletetaan että se kirja on viimeinen aito Rabelais´n kirjoittama). Siinä nöyryys liittyy myös ruumiin terveyteen ja Rabelais´n lääkäriyteen, kuten vanhastaan stoalaisilla ja epikurolaisilla.

Keskinkertaisuudella on nykyään vähättelevä sävy, ehkä vaatimattomuudellakin. Ehkä nöyryys olisi Rabelais´n tarkoitusta kuvaavampi termi. Neljännessä kirjassa hän kertasi Aisopoksen faabelin Hermeksestä ja halonhakkaajasta, joka oli kadottanut kirveensä. Miehen voivottelu liikutti kaikkia ihmisiä ja häiritsi Olympoksen jumalia. Hermes tuli halonhakkaajan luo ja tarjosi kolmea kirvestä valittavaksi, kultaista, hopeista ja miehen omaa. Hän valitsi omansa ja sai vaatimattoman toiveensa palkaksi myös ne toiset kirveet. Tästä kuultuaan muutkin halonhakkaajat hukkasivat kirveensä, mutta kun he valitsivat kultaisen, menettivät he päänsä.

Rabelais oli hovin suosiossa ja suojelema ja olisi varmaan saanut vanhuuden turvaksi tuottoisempiakin virkapaikkoja kuin Meudonin pappilan. Senkin hän luovutti paikalliselle papille. Kullasta ja hopeasta kieltäytyminen oli merkki Rabelais´n tietoisesta valinnasta elää periaatteidensa mukaisesti. Benediktiiniläisluostarista yliopistoihin lähdettyään Rabelais´tä kuvattiin kordelieeriksi, cordelier, eli sellaiseksi fransiskaaniveljeksi, joka kulki vyötäisiltä köydellä sidotussa karkeassa viitassa.

Unelmien lääkärikoulu

Rabelais´n koulun opiskelijat ovat osaavia, harkitsevia ja myötätuntoisia eli ymmärtävät että ihmiskunnassa esiintyvä patologia on myös heissä. He tietävät kaiken lääketieteestä ja ymmärtävät paljonko se todella merkitsee. He osaavat ajatella analyyttisesti ja omaavat roheuden muuttaa mielipiteensä. He noudattavat korkeaa moraalia ammatissaan ja joustavat omassaan. Rabelais´n opiskelijoilla on raudanluja kunto. (J Anderson (Australia): The Francois Rabelais School of Medicine, BMJ Dec. 2001, Characteristics of Rabelais graduates)

Yhtä kaukana taivaasta kuin kadotuksesta

Thomas Moren "Utopian" optimismissa kaikella on taipumus kurkottaa Hyvää kohti. Calvinin pessimismissä taas mitään hyvää ei voi saavuttaa ilman Jumalan armoa, joka sekin on jo ennen syntymää määrätty. Rabelais kuten Erasmuskin todistaa että hyvään elämään tarvitaan niin ihmisen omia toimia kuin myös Luojan toimia. Siis autuaaksi tulemista armon ja hyvien tekojen yhteistyöllä. Tätä käsitystä Luther niin kiivaasti vastusti.

Rabelais korosti, että iloinen mieli voi auttaa välttämään sairautta. Pantagruelin esimerkin mukaisesti mieli säilyy iloisena kun jättää turhat asiat murehtimatta. Sellaista elämänviisautta ei ole ihan helppo noudattaa.

Astrologin ennustukset

Rabelais julkaisi kolme almanakkaa, missä hän kuitenkin kieltäytyi kaikesta ennustamisesta ellei sitten huumorin varjolla: "Tulevana vuonna sokeat eivät paljon näe, kuurot kuulevat varsin huonosti eivätkä mykät juurikaan puhu. Vanhuutta ei pystytä parantamaan menneitten vuosien takia." Cette année les aveugles verront peu, les sourds oïront assez mal, les muets ne parleront guère; vieillesse sera incurable cette année à cause des années passées…