Kirjojensa kautta
Rabelais on ansainnut kuolemattoman maineensa ranskankielisen kirjallisuuden uranuurtajana. Hänen teoksensa ovat jakaneet häpeilemättömän esitystapansa vuoksi voimakkaasti mielipiteitä. Se kuvastuu myös hänen viimeisiksi väitetyissä sanoissaan. Toisen kertomuksen mukaan ne korostavat hänen filosofista epäilyään: "Menen kohtaamaan sen suuren, joka ehkä on". Toisen mukaan ne taas viittaavat hänen ilkikurisuuteensa: "Ilveily on ilveilty, laskekaa esirippu!" (Lääketieteen historiasta kirjoittavan Arno Forsiuksen artikkelia vuodelta 1993 siteeraten.)
1521 Lettre à Guillaume Budé
(Benediktiinimunkki Rabelais yritti tehdä tuttavuutta kuuluisaan oppineeseen ja humanistiin koukeroisin sanankääntein ja runsain antiikin sitaatein.)
1530 Aphorismes de Hippocrates
(Montpellier, Rabelais käänsi suoraan alkutestistä kreikasta ja esitti omia kommentejaankin.)
1532 Pantagruel (Kaiken virvoittaa).
("Parempi kirjoittaa naurusta kuin kyynelistä, koska nauru on ihmisen luonnossa", Jumala ja eläimet eivät naura. Äiti Badebec kuoli synnytykseen, isä Gargantua samalla murheissaan siitä samalla iloissaan komeasta lapsesta. Suuri kuivuus vallitsi noihin aikoihin, Pantagruelilla oli jatkuva jano. Opintiellä Pariisiin. Positiivinen Panurge, kalun ylistys. Juomari Veli Jean. Englanninpappi Thaumaste.)
1534 Gargantua (Suurahmatti) "aux buveurs très illustres".
(Grandgousierin ja Gargamellen poika huusi syntyessään "A boire, à boire". 5 vuotta Gargantua nukkui, söi ja joi. Sukujuuret selvitetään, titaanit ja jättiläiset. Gargantua oli Gallian Herkules, jonka voima muuntui fyysisestä kielelliseksi. Gargantua pääsee pakoon mestarisofisteja ja voittaa anatomisverisissä taisteluissa tyranni Picrocholen (Kaarle V) neuvonantajineen, joita oli mm. Merdaille.)
1535 Prognostication pantagruélienne. Almanach. Topographie de Rome antique.
1546 Tiers Livre.
(Panurgen naimaepäilyt, joutuuko aisankannattajaksi jos menee naimisiin? Pantagruelin seurue hakee neuvoa ensin taikauskosta: noita Sibylla, mykkä, ennustaja Her Trippa. Sitten kysytään neuvoa tieteestä: teologi, lääkäri Rondibilis, tuomari, filosofi Trouillogan. Lopuksi haetaan neuvoa hullulta Triboullet´lta.)
1552 Quart Livre.
(Suuri purjehdus kaukaisiin saariin, joita on 14, kohti utopiaa, Thélèmeä. Seikkauluja merellä ja myrskyjä. Rabelais´n helvetissä on Danten helvettiä lempeämmät olot. Paavi syöstään rottajahtaajaksi, tytär Lucretia Borgia oli myrkyttäjä. Papimanes et papifigues. Gaster, jumalmaha. Pantagruélionista eli hampusta eli kannabiksesta saatiin köydet laivoihin ja siivet mielikuvitusmatkoihin. Jäätyneet puheet alkoivat kuulua kylmillä vesillä (Jacques Cartier oli purjehtinut Labradoriin))
1564 Cinquième Livre "aux beuveurs infatigables".
(Panurgen oppaana Xenomane. Reine de Quintessence, Thélèmen luostarissa "Tee mitä haluat", ei aitoja, ei kelloja, nunnat saavat valita miehensä. Dive Bouteillen oraakkelin yksisanainen viesti "Trinch". "O bouteille. Plaine toute. De mysteres. D´une aureille. Je t´escoute. Ne differes.")
Kaksi ensimmäistä kirjaa ovat kuin Ilias, täynnä uskoa oppimiseen ja tiedon etsintään. Sitten Rabelais´n tyyli muuttuu Odysseian kaltaisen matkan kuvaukseksi ja samalla epäilevään antifaustiseen suuntaan. Gargantuassa on ranskalaisten juurten etsintää frankeista, troijalaisista ja gallialaisista. Ranskankielinen Raamattu on julkaistu, ranska tulee viralliseksi kieleksi 1530. Rabelais oli sanaseppo, hän käänsi ja keksi lukuisat lääketieteen termit.
Juomisen ja mässäilyn "saveur" ja tiedon "savoir" ovat lähellä tosiaan, molempien nauttimisesta saadaan viisauden tyydytys "sapientia". Pantagruelin jano kohdistui siis paitsi viiniin myös tietoon.
Harva lukenut, moni selittänyt
Harva on lukenut Rabelais´n alkutekstiä, joka on hyvin runsasta ja rönsyilevää. Siinä on uudissanoja, synonyymejä ja jopa yli sata adjektiiviä jonkun ilmiön tai henkilön kuvaukseen. Rabelais sekoittaa myyyttejä, antiikkia, raamatun kertomuksia, historiaa ja omaa aikaansa. Kirjoissa esiintyy ainakin 400 henkilöä taruolennoista aikalaisiin.
Uskaliasta tekstiä julkaistiin Sorbonnen ja kalvinistien tuomiosta huolimatta, koska Rabelais oli oppineiden ja hovin suosiossa. Frans I edisti humanismia. Tiers Livre on omistettu hänen sisarelleen Margareta Navarralaiselle. 1500 luvulla Rabelais´n kirjojen kansansuosio oli suuri, piraattipainoksia tehtiin myös paljon. Rabelais´n teksti on hyvin visuaalista, näytelmiä jo itsessään. Ehkä sen takia hänen tarinoistaan ei ole tehty elokuvia.
Hyvin moni on selittänyt Rabelais´tä. Suurten kirjailijoiden näkökulma Rabelais´hen vaihtui varauksellisuudesta ihailuun. 1600 luvulla Montaigne totesi Rabelais´n kirjat huvittaviksi kuten Boccaccion Decameron. 1700 luvulla Voltaire näki Rabelais´n uskonvastaiseksi kuten itsensä mutta piti romaaneja vitsailuna ja terapeuttisena: "Lääkärin tehtävä on pitää potilas hyvällä tuulella kunnes luonto hänet parantaa". 1800 luvulla Chateubriand ja Victor Hugo nostivat Rabelais´n "maailmaa luoviin sieluihin" Danten, Shakespierren ja Cervantesin joukkoon. Balzac näki hänessä ihmisen mikrokosmoksen taitavan kuvaajan. 1900 luvulla Rabelais nähtiin toisaalta ilakoijana ja juoppona. Bahtin tutki merkkejä ja merkityksiä tarinoissa ja päätyi pitämään Rabelais´ta populaarina ja materialistina joka karnevalistisesti käänsi hierarkiat nurin. Toisaalta katoliset oppineet ovat kumonneet Rabelais´hen kohdistuneita ateistisyytteitä, se termikin tuli käyttöön vasta 1800 luvulla. "Ateistipapin" luut St Paulin hautausmaalta eivät kelvanneet synnyinkaupunki Chinonille.
Miten tieto kulki, kellä oli kirjoja?
Keskiajan tiedonvälitys oli pääasiassa suullista, medioina markkinalaulut ja näytelmät, viestinviejinä kulkukauppiaat (colportage) ja pyhiinvaeltajat, luostareissa, linnoissa ja kodeissa oli tapana ääneen lukeminen. 1444 Gutenberg teki kirjapainon viiniprässistä. Aluksi alkoi ilmestyä lentolehtisiä, taskukirjoja, tilikirjoja, almanakkoja. Pantagruelin ja Gargantuan 2000 kpl painoksia oli ainakin 42 kpl. Ranskankielinen Raamattu julkaistiin 1516. Lyon oli kirjanpainamisen keskus, Euroopassa oli pian pari tuhatta kirjapainoa. Sanomalehtiä tuli vasta 1600 luvulta.
Porvaristo ja lääkärit omistivat kirjoja, mikä tieto perustuu vanhoihin perunkirjoihin. Lukutaito yleistyi protestanttien keskuudessa, olihan Luther kehottanut itse tutkimaan kansan kielelle käännettyä Raamattua. Sensijaan katoliset pitävät nykyäänkin omaehtoista Pyhien tekstien lukemista epäsuotavana, tulkinnasta puhumattakaan. Kirje kulki 1500 luvulla 24 tunnissa Toursista Bordeauxhon, kestikievareita oli 28 km välein. Pariisista matkustettiin Roomaan nopeimmillaan viikossa.
Tärkeilijät saavat kuulla kunniansa
Pantagruel, Dipsodien kuningas -teoksen katkelmassa renessanssiajan kirjallisuudelle tyypillistä on hävytön huumori, ylevän ja vulgaarin tyylin sekoitus ja niin ikään sävyltään ilkikuriset viittaukset antiikkiin. Rabelais ivaa snobistista itsensä ylentämistä kohtauksessa, missä Pantagruel kohtaa opiskelijan matkallaan Pariisiin: "Tähän ylioppilas vastasi: 'Genealogiani origo lokalisoituu meridionaaliseen Galliaan, Lemovian provinssiin, missä familiani aikaisemmat generaatiot on sepulkroitu, sub terram consacratam, ja missä item lepäävät sanctissimus Martialiksen reliktit.'
- Nyt ymmärrän hyvin, sanoi Pantagruel, olet pesunkestävä jyvänpurija Limousinesta, ja teeskentelet vain täällä pariisilaista. "
Kun Pantagruel alkaa retuuttaa tärkeilijää, ylioppilaan omin kieli paljastuu:
" 'Hei orot vähä, hyvä miäs. Hoi pyhä Martti, tul appu! Hoi-oi, an mnun ol, jumala tähre, älä kajo mnuhu.' "
"Ja hän jätti miehen siihen, sillä limousinelainen paskansi vetelät housuihinsa, jotka olivat takaa halki, ja siitä sai Pantagruel aiheen sanoa: - Voi Pyhä Yrjö, mikä haisunäätä. Piru periköön tuon nauriinpurijan, että hän osaakin lemuta! Mutta tästä sai mies sellaisen opetuksen koko eliniäkseen ja niin kovan janon, että hän usein sanoi, että Pantagruel kuristaa häntä kurkusta. (Pantagruel, Dipsodien kuningas, suom. Erkki Salo 1989)