Lääkäriltä prognoosi

Francois Rabelais´n isä Antoine oli korkea virkamies ja asianajaja Chinonissa. Perhe omisti La Dévinièren tilan, missä kasvatettiin viiniä ja silkkiäisperhosen toukkia idyllisen Tourainen maaseudulla. Gargantuan ja Pantagruelin monet seikkailut ja suuret sodatkin sijoittuivat näihin maisemiin. Rabelais omaksui rikkaan kansanperinteen ja maakuntien murteet juuriltaan, hän sai huolellisen koulutuksen ja matkusti tärkeissä oppineisuuden keskuksissa. Sekä käsityöläiskisällien että opiskelijoiden kuului kiertää maineikkaitten opettajien luona eri kaupungeissa. Pantagruelin opintie oli siis ajalleen tyypillinen.

Pariisin Marais´ssa sijainneen St Paulin kirkkomaan hautakiveen oli kaiverrettu Rabelais´n kuolleen 70 vuotiaana vuonna 1553. Sen mukaan hän olisi Fontenay-le-Comtessa munkiksi 1520 ryhtyneenä ollut 37 vuotias ja Montpellier´n lääketieteelliseen tiedekuntaan 1530 kirjautuneena jo 47 vuotias. Tai sitten kymmenen vuotta nuorempi, jos toisten lähteiden mukainen syntymävuosi 1494 on oikeampi. Joka tapauksessa Rabelais´ta tuli erittäin oppinut. Kreikan, latinan ja heprean lisäksi hän hallitsi arabian ja osasi ranskan varsin erillisten murteiden lisäksi muutkin Euroopan kielet. Hän oli paitsi munkki ja teologi, myös juristi, botanisti, astrologi ja tietysti lääkäri ja kirjailija.

Lääketieteen opetus oli Salernosta 9. vuosisadalla alkaneena alunperin maallista, kreikan, latinan ja arabian kielistä. Opiskelijoissa oli siellä myös naisia. Oppiaineena oli myös kirurgia anatomian tutkimiseen liittyneenä. Sitten nämä kuitenkiin kiellettiin Bolognan, Pariisiin, Montpellierin tai Oxfordin tiedekuntien perustamiseen mennessä 1200 luvulla. Sorbonnessa opetus oli varsin vaatimatonta, pääasiassa opeteltiin vanhoja Galenuksen tekstejä. Skolastiikka asetti teorian käytännön edelle.

Rabelais oli todennäköisesti alkanut lääketieteen opintonsa Pariisissa, koska hän sai harjoittaa ammattia jo kahden vuoden kuluttua Montpellieriin tulostaan. Hän herätti siellä huomiota esittäessään Hippokrateen Aforismit alkukielestä tulkittuina ja suorittaessaan maineikkaasti julkisen dissektion. Sellaiset oli Montpellierissä sallittu jo edellisellä vuosisadalla, ja Rabelais saattoi ruumiinavaukseen ryhtyä, koska oli paavin luvalla siirtynyt munkista maallikkoveljeksi. Vesaliuksen anatomia ilmestyi 1543. Rabelais´n kirjoissa on pitkiä ja tarkkoja anatomian kuvauksia. Opiskelijaelämä oli varsin riehakasta. Rabelais esitti naisen roolia komediassa Femme muette.

Lääkärien tärkein tehtävä oli etsiä teorioiden pohjalta selityksiä oireisiin ja ennenkaikkea tarjota sairaalle prognooseja. He myös neuvoivat soveliaita dieettejä ja antoivat elämäntapaohjeita. Potilaaseen ei pitänyt koskea etenkään "tulella ja raudalla". Spekulatiivinen medisiina oli paremmin korvattua kuin kuratiivinen. Kylpyhoitoja alettiin harrastaa. Sairaaloita ja hoitokoteja, hospices, perustettiin köyhien ja vammaisten majoitukseen etenkin epidemioiden aikana. Haavoja ja paiseita leikkasivat parturit ja kirurgit. Vaikka sotien ja tuliaseiden kehittymisen myötä kirurgien ammattitaito ja arvostus kasvoivat, heidät hyväksyttiin tiedekuntiin vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Vähiten arvostettuja olivat apteekkarit ja kätilöt, joille jätettiin "vain" synnytyksistä huolehtiminen.

Kun dieetti, rohdokset tai kirurgia eivät oireisiin auttaneet, ihmiset kääntyivät vaihtoehtohoitojen, pyhäinjäännösten ja rukouksen puoleen tai lähtivät pyhiinvaellusmatkalle. (Olemmekohan samassa tilanteessa nykyään, kun lääkärit tutkailevat riskitaulukoita ja lääkitsevät sairauksia pääasiassa "ennakolta".) 1500 -luvulla kuitenkin "arabistit" kuten Vesalius ja Paracelsus syrjäyttävät skolastiikkaan vedonneet "galenistit" ja käytännön toiminnan arvostus nousi.

Rabelais lähti Lyoniin 1532 ja julkaisi useita lääketieteen kirjoituksia. Hänet nimitettiin Hôtel-Dieu sairaalan lääkäriksi. Hän palasi Montpellieriin 1537, missä puolustettuaan neljää teesiä sai luvan järjestää tohtorijuhlat. Väitellyttä kuljetettiin hevosella kaupungin halki trumpettien säestyksellä. Tuoreella tohtorilla oli sen jälken nuorempiensa opetusvelvollisuus.

Rabelais oli jo 1534 siirtynyt kardinaali Jean du Bellay´n henkilääkäriksi ja matkusti tämän kanssa Roomaan diplomaattimissioon. Myöhemmin hän matkusti myös tämän veljen Guillaume du Bellay´n kanssa. Rabelais´ta sanottiin, että mustinkin melankolia haihtui hänen seurassaan.

Freudilainen vilkaisu

Rabelais´n kirjoista puuttuvat naiset paitsi postuumista viidennestä, jonka kirjoittajasta ei olla ihan varmoja. Siinä viisaus kuullaan naisilta ja Thélèmen luostarissa nunnat saavat naida mieleisensä miehen. Kaikki mässäily ja juominen on tietysti hyvin oraalista ja skatologiset vitsit ja karkeudet varsin anaalisia. Vihollisia hukutettiin kusivirtoihin ja Pantagruelin virtsatulehduksen kirvelevä pissa kerrottiin kylpylöiden kuumien lähteiden alkuperäksi. Pantagruelin kaveri Panurge ei onnistunut hovinaisen viettelyssään, jolloin hän järjesti kostoksi kulkukoirat naisen perään ja kusemaan hameenhelmoihin. Rabelais käytti Alcofribas Nasier -tyylisiä anagrammeja eikä muutenkaan tuonut itseään esiin itsenään.

Mutta 1500 -lukulaiset eivät olleet puritaaneja. Rabelais pilkkasi kristillistä paastoa ja pidättäytymistä peräti 180 pejoratiivisella adjektiivilla. Tällä munkilla ja maallikkoveljellä oli ainakin viisi-kuusi aviotonta lasta eri daamien kanssa, aikansa paavien esimerkin mukaisesti. Rabelais tapasi Roomassa paavi Paavali III:n, joka oli alunperin "valistunut prinssi" Alessandro Farnese ja itsekin viiden lapsen isä, ja pyysi laillistamaan kaksi lastaan, Francois´n ja Junien.

Aikakauden kulkutaudit

Syfilis (mal de Naples ou mal français) ja tippuri olivat yleisiä. Syfilistä yritettiin hoitaa mm. elohopealla, guajakilla tai antimonilla. Pilkkukuume, kurkkumätä, tuhkarokko ja isorokko sekä influenssa riehuivat alituiseen. Lapsikuolleisuus oli suurta. Satamakaupungeista levisi laivojen mukana tulleiden rottien levittämä rutto (tai siis rottien kirput basillin ihmisiin tartuttivat). Sen kauhistuttavien tautiaaltojen kuolleisuus alkoi vähitellen vähentyä eteläisemmässä Euroopassa. Keripukki oli puutteellisissa oloissa yleistä muillakin kuin merenkulkijoilla. Lepraa esiintyi myös.