Coccyx 30 ans en 2000

Lääkäriseura Coccyx ry vietti 30 -vuotisjuhlaansa 5.8.2000 Helsingissä. Ranskan kulttuurikeskuksessa Keskuskadulla nautitun lounaan ja varsinaisen vuosikokouksen jälkeen teimme helsinkiläisillekin coccyxläisille ennenkokemattoman opastetun kiertoajelun pääkaupunkiin turistibussilla. Juhlallista vuosikokousillallista varten olimme varanneet Ravintola Kanavarannan Katajanokalta. Ilmapiiri ja hyvät viinit kirvoittivat lukuisia puheita ja muisteluksia vuosikymmenten takaisesta opiskelijaelämästä Nancyssä, Strasbourgissa, Bordeaux´ssa, Montpellierissä. Saimme kuulla myös 2. sukupolven kokemuksia nykyopinnoista.
Ranskassa opiskelleiden myöhempiä vaiheita numeroiden valossa kuvaa tässä Martti Hyvönen, ja kokeneen yleislääkärin viisaudella 60-70 lukujen lääketieteen opiskelijoiden "Ranskantaudin" taudinkuvaan on paneutunut Kari Puusaari.

L´Association médicale Coccyx ry a fété ses 30 ans d´existance le 5 août 2000 au Centre culturel francais de Helsinki. Le dîner d´anniversaire a été jouie au Restaurant Kanavaranta de Katajanokka. Le passé et le présent étaient évoqués dans plusieurs interventions. Deux exposés sont repris ici: Que sont devenus les coccygiens? par Martti Hyvönen, et Examen clinique des études de Montpellier par Kari Puusaari:

Exposé  du Dr Martti Hyvönen:

Que sont devenus les coggygiens?

Exposé  du Dr Kari Puusaari:

Examen clinique des études de Montpellier dans les années 60-70

INTRODUCTION

Hyvään kliiniseen tutkimukseen kuuluu kunnollinen anamneesi. Melko kattavan anamneesin saimme 25-vuotisjuhlamatkan yhteydessä Bordeaux’n lähellä Blayessa Chantal ja Kalevi Fribergin chalet’ssa, jossa itse kukin tutkiskelimme motiivejamme lähteä opiskelemaan lääketiedettä Ranskaan. En siis puutu tässä katsauksessa näihin persoonakohtaisiin esitietoihin, joiden pohjalta muodostui kliininen, monimuotoinen ”taudinkuva”.

INCIDENCE ET PREVALENCE

Kliininen medisiinasairaus ilmentyi tuolloin Montpellier’n osalta yhteensä n 1-5% lääketiedettä opiskelemaan aloittavissa suomalaisissa (tarkemmat luvut saatavissa Martin statistiikasta) eli kyseessä oli suhteellisen tavallinen ilmiö, huippuvuoden ollessa v. 1969. Tauti alkoi v. 1967 ja kasvoi siis parissa vuodessa pienen epidemian mittoihin laantuakseen jälleen yhtä nopeasti johtuen melko nopeasti kotimaassa toteutetuista akateemisista preventiivisistä uudistuksista. Myöhemmät esiintymät ovat olleet po. kaupungin osalta hyvin harvinaisia, joten sallinette, että sairauden kliininen kuvaus on imperfekti(ssä).

SIGNES GENERAUX

Tavallisin löydös taudin alussa oli havaita yksi tai muutamia puutteellisen kommunikaatiokyvyn (olosuhteisiin suhteutettuna) omaavia tavanomaista kalpeampia nuoria harhailemassa miellyttävässä ilmanalassa pitkin kapeita mutkittelevia kujia tai monisatavuotisten hiukan nuhjuisten yliopistorakennusten sokkeloissa ihmettelemässä mihin on tullut lähdetyksi. Ensimmäisillä kliinisillä tapauksilla lienee ollut eniten tätä oiretta. Seuraavina vuosina sairastuneet selvisivät jossain määrin helpommalla. Tilaan adaptoituminen tapahtui vaihtelevassa aikajänteessä samalla kun kylmä pohjoinen mistraalituuli alkoi pyöritellä pudonneita lehtiä ja läheinen suurehko vesialue muuttui vähitellen uimakelvottomaksi, vaikka aurinko etupäässä edelleen paistoi kuumemmin kuin kotona. Sairaus oli kroonistuva valtaosalla tapauksista.

Lähes kaikille sairastuneille yhteinen piirre oli myös hakeutuminen katukahviloihin, joita nykyisin täällä kutsutaan modernisti terasseiksi. Vasta keskioluen vapautumisen kokeneet em. epidemia-ajan uhrit joutuivat uusien houkutusten äärelle varsin puutteellisen immuniteetin turvin, joten kliinisiä  ilmiöitä tuli tätä kautta lisää. Kommunikatiiviset puutteet alkoivat kuitenkin itsestään vähitellen vähetä, mikä antoi toivoa mahdollisuudesta ”elää tämän sairauden kanssa”. Hyvin pieni osa luovutti jo tässä vaiheessa ja salli itsessään idulla olleen potentiaalisen lääkärin kuolla, mutta he  löysivät itsestään jonkun toisen sivupersoonan jatkamaan elämää, niin kuin sitten myös monet pidempään tautia kestäneet, tahtoen tai tahtomattaan.

Myös hyvin tavallinen ilmiö taudinkuvassa oli sairaiden hakeutuminen kahdesti päivässä hallimaisiin tiloihin, joista sai maksutta leipää ja vettä, mutta jotka eivät olleet vankiloita vaan opiskelijaruokaloita – ”resto U”. Nämähän olivat kuitenkin keskeisiä hengissä pysymisen kannalta varsinkin sairauden alkuvaiheessa, jolloin kaikille yhteinen kliininen piirre oli insufficientia pecuniae (rahapula). Omat kokkaukset eivät sairauden alkuvaiheessa ottaneet onnistuakseen kun taas myöhemmin terminaalivaiheessa niistä tuli joillekin suorastaan intohimo ja osa persoonallisuutta.

Pääasia eli medisiinan opiskelu oli sikäli yleiseen patologiaan liittyvää, että audiovisuaalinen materiaali oli saatavissa kohtuuhintaan ainejärjestön toimistosta eikä näin vaatinut välttämättä aktiivista osallistumista, mikäli sisälukutaito oli riittävä. Ns. tietokontrolleja eli tunnetummin tenttejä oli vain kahtena viikkona vuotta kohti, mikä salli suunnitelmallisuuden ja pitkäjänteisyyden kukoistaa potilaskunnassa ja antoi arvokasta kokemusta myös myöhempiä koettelemuksia varten.

FORMES CLINIQUES

Suurehko sairastuneiden määrä poiki tietysti myös kliinistä variaatioita, joita en yritäkään tyhjentävästi kuvailla syystä, että tuohon aikaan ei aineiston taltioiminen ollut päällimmäisenä huolen aiheena. Sosiologiset seikat olivat ilmeisesti kuitenkin varsin määräävässä asemassa. Osa sairastuneista eli jo tuolloin melko vakiintuneessa parisuhteessa, mikä selvästi vaikutti heidän käyttäytymiseensä. Valtaosa oli kuitenkin sinkkuja, joilla oli tarve hankkia ja vaihtaa kokemuksia opiskelijaelämän eri alueilta, ja ympäristö tarjosi siihen kotimaata paremmat aineelliset ja henkiset resurssit. Provinsiaalinen keskisuuri kaupunki, hyvämaineinen ja maineestaan tarkka yliopisto ja sen kruununa lääketieteellinen, maailman vanhimpiin kuuluva tiedekunta olivat puitteet, joissa kliinisille ilmiöille on tavallista enemmän kasvualustaa. Seuraavassa muutamia kliinisen syndrooman ilmentymiä:

• luentolakko: Mai 68 -ilmiön yhteydessä ja jälkeen esiintynyt joukkoliike, jossa suomalaiset medisiinarit kunnostautuivat sitkeimpinä taistelijoina, tosin turhaan.
• liftauskisa Barcelonaan: uhkarohkea evaasio katalonialaisen kulttuurin pariin, jossa itse kullekin kertyi jos mitä kokemuksia.
• poliittinen herääminen: äänestysmatka Madridiin, jossa ensikosketus elävään flamencoon ja edesmenneeseen Velásqueziin Pradossa.
• le Yams: keskustan kantakuppila, jota välillä yritettiin vaihtaa muuhun, mutta johon aina palattiin.
• le Tipicos: yökerhon pahanen, vaihtoehto edelliselle etenkin myöhäisiltaan.
• Tapskujen villa Castelnaussa: turvapaikka monelle aika ajoin, erittäin ystävällinen isäntäväki.
• Bar du Muséen yläkerta keskustan tuntumassa: muuten samat ominaisuudet kuin edellisellä.
• Villa Estérelle: uudenaikaisempaa monimuotoista huvilaelämää.

Valikoima on hyvin subjektiivinen eikä siis lainkaan kattava, mutta varsin kuvaava sen suhteen, mihin kaikkeen joutui sopeutumaan kuvauksen kohteena olevan sairauden saatuaan.

EXAMENS COMPLEMENTAIRES

Täydentäviä tenttejä teki lähes jokainen sairastunut, jotkut jopa joka vuosi. Tulos oli usein negatiivinen. Sairauden kestäessä poikkeuksellisen kauan ancien redoublant/ancienne redoublante -arvonimi antoi kuitenkin tukevan lisäarvon tulevaisuutta ajatellen.

EVOLUTION ET PRONOSTIC

Kuvatusta epidemiasta on kulunut jo siinä määrin aikaa, että on mahdollista arvioida sen luonnollista kulkua. Ennuste on osoittautunut odotettua paremmaksi ja jokainen sairastunut vaikuttaa toipuneen jollain tavoin. Kummallista kyllä, toipuneiden jakautuma on kuin skitsofreniassa: kolmasosa parantunut likimain täydellisesti eli tuskin edes muistavat olleensa siellä, kolmasosa näyttää toipuneen kohtalaisesti eli yleensä muistavat, missä ja miten olivat kipeitä ja huonoimmin toipunut kolmannes on edelleen pahasti retkussa Languedocin suuntaan, mutta sekään eli haittaa, koska he silminnähden nauttivat sidonnaisuudestaan.

Kari ”Löpö” Puusaari, ancien étudiant en médecine à l’Université de Montpellier