Lahti et Tyyne Saastamoinen

Lahden suomalais-ranskalaisen yhdityksen 60 -vuotisjuhla 28.4.2012: Votre Excellence Monsieur et Madame l´Ambassadeur, Madame le Président du Cercle de Lahti et membres de votre cercle, chers amis, Mesdames, Messieurs, hyvät naiset ja herrat,

J´ai grand plaisir de prononcer les félicitations chaleureuses et amicales de la part de la Fédération des associations franco-finlandaises et les cercles qui la forment à l´occasion de cette célébration festive des 60 ans du Cercle de Lahti. Erittäin lämpimät onnittelut 60 vuotta täyttävälle Lahden ranskalais-suomalaiselle yhdistykselle. Je propose un toast pour la santé et longévité du Cercle et nos chers soeurs et frères de Lahti et pour tout chacun. Onnea!

La Fédération rassemble un nombre important, 28 associations soit professionnelles, soit d´amis de la francophonie dans plusieurs villes de Finlande ainsi que 500 membres individuelles. Au total, donc 3 300 personnes qui aiment la France pour une raison ou une autre. Liiton tarkoituksena on ylläpitää ja lujittaa Suomen ja Ranskan ystävyyssuhteita, edistää molemminpuolista kulttuurin sekä talous- ja yhteiskuntaelämän tuntemusta sekä toimia jäsentensä valtakunnallisena keskusjärjestönä. Fait un peu paradoxal, les langues officielles de la Fédération sont le finnois et le suèdois. Je suis le Président actuel de l´Assemblée générale. Notre délégation officielle comprend bien sûr notre Secrétaire générale Madame Liisa Peake et le Président du Conseil Monsieur Bo-Göran Eriksson.

Monet meistä muistavat nuoruudestaan Lahden Suomen Chicagona, mutta kaupunki taitaa olla muuttunut kulttuuriseen ja ranskalaiseenkin suuntaan. Saimme pitää Suomi-Ranska yhdistysten liiton kevätkokouksen upeassa konserttitalossa, joka on jopa nimetty Ranskassa suositun säveltäjän Sibeliuksen mukaan. Laadukkaaseen teatteriin kannattaa tehdä tunnin junamatka Helsingistä, jolla on tänä vuonna kunnia olla Lahden rinnalla World Design Capital.

Olisiko myös niin, että eurooppalaisuutta Lahteen on jäänyt Viipurista, josta niin moni evakkoon joutunut muutti tänne ja asettui ja menestyi? Evakon tai maahanmuuttajan tuntemukset ovat aina myös haikeuden ja vierauden sävyttämiä. Mutta samalla hänestä  tulee paikallaanpysyvää helpommin kosmopoliitti.

Ajattelin pohtia tätä teemaa oman jäsenyhdistykseni, Ranskassa opiskelleiden Lääkäriseura Coccyx ry:n osaltaan lahtelaisen kunniajäsenen kautta. Tyyne Saastamoinen syntyi Viipurissa vuonna 1924 ja kuoli Neilly-sur-Seinessä 1998. Hän oli suomalainen kirjailija, joka asui neljä vuosikymmentä Pariisissa ja Montpellierissä, mutta halusi aina pysyä runoilijana suomen kielessä.

Tyyne Saastamoinen kirjoitti ylioppilaaksi Lahdessa 1944 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa valtiotieteitä ja työskenteli Etelä-Suomen Sanomien ja Lahti -lehden toimittajana. En 1951, l´architecte francais originaire de Transsylvanie André Schimmerling et la poètesse Tyyne Saastamoinen originaire de Viborg et de Lahti se rencontrent. Ils vivront ensemble en Finlande, en Suède, à Paris, à Montpellier. Ils fondent la revue d’architecture “Le Carré Bleu” qui existe toujours.

Cette union avait un caractère cosmopolite, européen avant l’heure. André Schimmerling parlait couramment sept langues : français, hongrois, roumain, allemand, suédois, anglais et le finnois. Certainement Viborg, ville de culture et ville internationale - on y parlait finnois, suédois, russe et allemand dans la vie courante - avait marqué Tyyne Saastamoinen d´une empreinte indélébile.

Par deux fois durant deux guerres, la Finlande a dû céder Viborg à l´Union soviétique. L´exil commence. D´abord à Lahti où la famille s´installe et où Tyyne passe son baccalauréat. Au lycée elle eut la chance d´étudier le francais et le latin. Elle disait: “Les professeurs étaient ce que sont les professeurs, plutôt bons”. Après les études des Sciences politiques à Helsinki, Tyyne continue par le francais à Paris où elle devient correspondante littéraire du Helsingin Sanomat et de la revue de littérature Parnasso. En 1960 la famille Schimmerling s´installe à Montpellier.

Elle appartient à la génération des Modernistes finlandais des années 50. Mais son style maitrisé n´est pas facile à catégoriser, on lui trouva l´appellation “prose poétique”. La poétesse se concentre sur le passage de temps. Elle contemple les saisons et les jours. L´exilée conserve sa langue finnois comme un coffret précieux. L´exil et la solitude encadrent son écriture.

Epoque des fleurs de cerisiers,
printemps comme un chuchotis.
S´il en était toujours ainsi.
(1982)

Tyyne Saastamoinen aloitti novelleilla, mutta siirtyi myöhemmin lyriikkaan ja proosarunoon. Olemassaolon ongelmat, epäily, etsintä ja tarkoituksettomuuden pelko näkyvät kokoelmissa Vieras maa (1969) ja Ehkä tämä on vain syksyä (1972). Saastamoisen uusi kotimaa Ranska toi kuitenkin niihin myös uusia vaikutteita. Runoilija kirjoitti ihmissuhderunoja, teki teräviä havaintoja ranskalaisesta yhteiskunnasta ja kuvasi "maanpakolaisen" kodittomuuden tuntoja. Vieras maa voi toisaalta olla myös ihmisen oma itse.

Tyyne Saastamoinen toimi Suomen ja Ranskan kirjallisena siltana suomentaen mm. Jean Giraudouxta ja Paul Claudelia. Hyvistä suhteistaan Ranskan eri kirjallisiin piireihin hän kirjoitti päiväkirjassaan:

"Luulen, että pelkkä viipurilaisuus on avain kosmopoliittisuuteen,
ymmärtää puhua ja kuunnella ja olla aito ja autenttinen."

Montpellierissä Tyyne otti vieraaseen maahan tulleet nuoret lääketieteen opiskelijat avoimesti kotiinsa. Erityisen tärkeää oli, että saimme hänen puhelimellaan tilata vastapuhelun, “appel en PCV”  Suomeen. Yhteydet eivät todella olleet nykyisen välittömiä, pääasiallinen yhteysväline oli kirje, joita kirjoitettiin ja saatiin harva se päivä. Odotimme vastapuhelua yleensä monta tuntia Tyynen kanssa jutellen ja viiniä juoden. Saimme seuramme Coccyxen hallituksena vielä tarjota kunniajäsenellemme illallisen Helsingissä 1990 -luvulla. Hän antoi meille käsikirjoituksen myöhempään kirjaansa ja kirjoitti siihen:

Mitä sanoisin vielä,
muistan valoisia päiviä kanssanne Montpellierissä
- kiitos, ja tervetuloa takaisin.

Päivät putoavat kuin siemenet maahan, kasvaa puu,
jonka varjossa on hyvä olla, jos muistan olla onnellinen.
(Ehkä tämä on vain syksyä 1972)

Mesdames, Messieurs, ce récit d´exil et de ses sentiments sont peutêtre connus de nombre de vous qui vivez ou avez vécu longtemps à l´étranger. Encore une courte citation de la poètesse, membre honoraire de mon association dont le souvenir reste vivante:

Doucement, très doucement je fais un livre de mes jours.
(Hiljaa, hyvin hiljaa, teen päivistäni kirjaa 1976)

Madame le Président Anja, chers amis du Cercle de Lahti, grand merci de nous avoir invité à votre fête, quelle regale pour l´âme et corps d`être avec vous! Félicitations encore! Kiitos ja onnea!

Martti Hyvönen  27.4.2012
martti.hyvonen(at)fimnet.fi